Elettiin vuotta 2004 kun eräänä syksyisenä iltana muina miehinä katselin agilityharjoituksia hämyisällä kentällä. Kentällä vilisti puoli tusinaa naisia höpöttäen kovaa ja välillä rauhallinen mies yritti opastaa heitä. Tuo tapahtuma ei radalla minua kiinnostanut, vaan radan reunalle oli jätetty punainen ja tulisieluinen Ferrari.
Tuo Ferrari piti hieman vaimeaa piipitystä radalle ja odotti tyhjäkäynnillä parkissa. Aikansa katsottuaan toisten menoa, päätti tuo punainen tulinuoli näyttää muille mallia. Siinä oli nopeutta, tarkkuutta, ja tunnetta pelissä. Sillä hetkellä olin myyty tuolle punaiselle menijälle.
Elettiin vuotta 2006 tammikuista iltaa. Epätoivoisesti etsin itselleni koiraa paikkaamaan sotahaavoja. Kuin sattumalta löysin tieni jälleen punaiselle alueelle. Sieltä liekkini löytyi!
Tänä päivänä minulla on Ferrari vol 2, mutta ajokortti ei vielä riitä täysin sen ajamiseen. Vielä päivänä jonain kuitenkin kohtaavat radalla nuo kaksi ylvästä punaista. Silloin on tuli irti!
Pimun tultua, luulin opettavani koiralle kaiken mahdollisen koiramaailmasta ja tekeväni siitä lukuisten lajien valion. Kävi kuitenkin niin, että tuo punainen on opettanut minulle paljon enemmän, kuin minä sitä koskaan olen osannut neuvoa.
Avoimuus ja iloisuus joka asiaan ovat niitä, mitä tuo pieni punainen pitää sisällään. Niiden huomaaminen kesti vuosia ja kenties kestää vielä edelleenkin. Ne valio-jutut tulevatkin sitten paljon myöhemmin, kunnes saa luotua ehjän siteen välillemme. Ei hetkessä eikä kahdessa, vaan tulevaisuudessa.
Tällä hetkellä keskitymme Pimun kanssa suhteen rakentamiseen ja siinä sivussa teemme asioita, joihin kennel-ihmisillä on lajitkin nimettynä. Moni kutsuisi tekemisiämme tokoksi, agilityksi, canicrossiksi, jäljestämiseksi, näyttelyiksi, valjakkohiihdoksi ja ehkä jopa nomeksi. Meille nuo asiat ovat leikkimistä yhdessä. Se miten tuo yhteistyö sitten aikanaan sujuu, sitä katsotaan tulevaisuudessa sitten kilpaurheilutermein kisoissa.
Jalostustietojärjestelmässä
